Mitä on tämä hiljaisuus?
tää suuri ja outo ja uus?
ja metsässä puhuvat puut.
ja toivot ja tou’ot muut.
kaikk’ on niin hellää ja hyvää.
ja tuoksuvat rauhaa syvää.
– Eino Leino –
Kuuntele kaunista musiikkia:
– Eino Leino –
Kuuntele kaunista musiikkia:
Kaks joutsenta virralla vierekkään
ui salmia ulpukoiden
ja tyyn’ oli virta ja tyynessään
kuvat valkeat kuvasti noiden.
Tuli tuulispää yli virran ja maan
ja mylvi ja viskoi multaa.
Nyt joutsenet aaltoja soutaa vaan
ja etsii entistä kultaa.
– Eino Leino –
KAHDELLE
Ajatellaan, että on tie – puut ja tuuli ja aurinko – siis kaunis tie.
Tietä kulkee kaksi ihmistä,
on onnellista, jos he tarttuvat toisiaan kädestä.
Jos toinen jää jälkeen, toinen odottaa,
kun toinen puhuu, niin toinen kuuntelee,
kun toinen on vaiti, toinen hiljenee ja auttaa toista löytämään sanat.
Jos toisella on painava reppu, niin toinen ottaa sen kantaakseen,
jos toisella on nälkä, niin toinen löytää taskustaan leivän ja
he istuvat tien reunaan ja panevat sen tasan.
Tulee hämärä.
Jos toinen kompastuu, niin toinen auttaa kädestä ylös.
Jos toinen eksyy tieltä, toinen huutaa ja menee etsimään.
Tulee ilta eikä ole taloja,
katto harva kuin puun oksisto,
mutta kun toinen painautuu toista vasten heillä on lämmin.
Mutta yhden asian te tiedätte, jos ette tiedä, opitte kai tietämään:
maailma ei ole aina hyvä, ja ihminen olemassaolossaan on kovin paljon yksin.
On hän tuhannesti yksin toisesta huolimatta,
mutta paljon on se, että hän on yksin toisen kanssa, joka myös on yksin,
sillä sen suurempaa onnea ei ihmisellä ole kuin toinen ihminen.
– Leo Vuotila-
Katso ja kuuntele:
Hymyily
Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
– sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.
– Aale Tynni-
Tän’ iltana ken mulle soittelis, kun aurinko on painumassa mereen. Ah, aavain rauhan sanomattoman ken sävelissä valais kuumaan vereen.
Tän’ iltana ken mulle soittelis, kun tuuli yöksi nukkuu kaislanpäihin. Niin olen sairas. Sydän ikävöi nyt pilvien ja iltaruskon häihin.
Tän’ iltana ken mulle soittelis ja laulais mulle laulun ikävästä. Oi, että kimmeltävin siivin vois kuin muuttolintu lentää elämästä!
Uuno Kailas
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele:
Paina hiiren keskipainiketta ja kuuntele För you:
http://www.youtube.com/watch?v=sHeJeTtvQ_0&feature=relmfu
On hyvä ajatella sinua, se antaa toivoa.
Sinua ajatellessa kuulen kuin laulun,
maailman kauneimmalla äänellä lauletun.
Mutta pelkkä toivo ei riitä,
en tahdo vain kuunnella, tahdon myös laulaa.
-Nazim Hikmet-
Romanssi
Sua vain yli kaiken mä rakastan, Ylin riemuni oot mitä toivoisin, Oi sallithan että mä suutelen ylin riumuni oot mitä toivosin säkun istut sua vain yli kaiken mä rakastan sinä – Erkki Eirto- |
Sydämelläni, jossa on onni
ja tuska vierekkäin,
sadun ihmeellisen saaren
minä, uneksija, näin.
Sen kaunista rantaa kiersi
vesi kirkas unelmain,
ei läikkyen lakkaamatta,
vaan kuvastellen vain.
Se kuvasti ihanasti
puut tummaan syvyyteen,
ei syöksynyt rantaan asti,
sen kukkia riistääkseen.
Ja valoa hohtivat hellää
terät kaikkien kukkasten,
kuin hohtaa puolisoiden
hymy syvä, yhteinen,
ja puissa uhkuivat silmut
vain onnea kipeää,
kuin rikasta äidinrintaa
voi maito kivistää.
Oli satua vain ja unta
ja totta puolittain
koko saarivaltakunta,
pesä sylissä unelmain.
Ja ikäni kaiken kiitän,
sen että kerran näin –
sydämelläni, jossa on tuska
ja onni vierekkäin.
– Aale Tynni-
Jälkeenpäin
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
– ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
– Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. –
Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä…
Jäi hymyily surullinen.
– Aila Meriluoto-
– Ken olet sa, outo ja hiljainen,
joka istut mun yössäni valvoen?
– Olen Elämän Onni ma nimeltäin.
Tulen kerran ma luokse jokaisen näin.
– Olen usein ma unessa nähnyt sun.
Miten löysit sa korvesta tupani mun?
– Tulin murheen polkuja seuraten –
ne päättyivät ovesi etehen.
– Oi Onni, mun rintani kodikses tee!
Sinun vierelläs yöni valkenee.
– Oi Lapsi, ma kotia tunne en.
Olen omasi muistaen, toivoen.
V.A. Koskenniemi
Ja rannalla lahden tyynen sen
on tuoksuva tuomilehto,
koti peippojen, kerttujen keväisten
ja laulujen, tuoksujen kehto.
Mut varjossa lehdon vilppahan sen
on neitonen tummatukka,
mun leppäkerttuni keväinen,
mun lauluni, lempein kukka.
– Eino Leino-
Tervetuloa uuden blogin lukija!
Satakielilaaksossa voit katsella kauniita kuvia ja kuunnella juhlavaa musiikkia, kun painat linkistä hiiren keskipainikkeella.
Ensimmäinen blogini täällä löytyy :
Kirjoittelen näihin blogeihin ajatuksia, lainattuja runoja ja käytän lainattuja kuvia.
Talviblogissa ja Vanamoblogissa, suurimmaksi osaksi kuvat ovat omia luontokuviani.
Adagio
Hetki rajaton
kuin meren sydän salainen ja syvä.
Sen pohjall’ onni on
kuin mullan alla paisuvainen jyvä.
Sun katson silmihis
mä, havahtuviin salaisuuksiin noihin,
kuin portit aukenis
niiss’ ensi taivaan esikartanoihin.
Näin, silmin nääntyvin,
kuin juonut oisin auringon ja sinen,
näin, täysin sydämin
en ennen nähnyt, ollut onnellinen.
-Uuno Kailas-
Runo runosta
Totuuden lähteellä
sä syvin lapsensilmin uneksut
ja leikit tähdillä ja auringolla.
Maan vanhat kasvot nuoriks suutelet.
Ja tuuli vie
sun hengitykses tuoksun merten yli.
Ja kätes ovat rikkaat hyvyydestä,
sä niillä ikävöivän lääkitset
ja valon kylvät, loppumattoman,
yön peltoon itämään.
Ja tomust’ alkaa avaruus
sun jalkojesi luota,
miss’ onnellinen kerjäläinen polvistuu.
Uuno Kailas
Kuuntele kaunista musiikkia:
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
-Eino-Leino-
Kuuntele Ave Maria:
http://www.youtube.com/watch?v=958N3twmJW0&feature=related
Kuuntele Albinoni- Oboe konsertto:
http://www.youtube.com/watch?v=LjgndGuy77o
Minä rakastin metsää ja maailmaa,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on minun metsäni, maailmain,
hän on minun ainoain.
Minä rakastin yötä ja päivää myös,
nyt rakastan häntä ma vain,
hän, hämärän impeni ihmeellinen,
niin vieno, mut väistyvä ain.
Minä rakastin muita ja itseäin,
nyt rakastan häntä mä vain,
hän on mulle minä, hän on mulle muu,
hän on minun armahain.
-Eino Leino-
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi