Kesy lintu oli häkissä, vapaa lintu metsässä.
He kohtasivat toisensa, kun heidän hetkensä oli tullut, ja se oli salliman syy.
Vapaa lintu liversi: ”Oi lemmittyni, lentäkäämme metsään!”
Häkkilintu kuiski: ”Tule lähemmä, eläkäämme molemmat häkissä!”
Virkkoi vapaa lintu: ”Missä on tilaa levittää siipensä takana telkien?”
”Ah”, liversi häkkilintu, ”jos lentäisin ulos, mistä löytäisin pilvisen leposijani?”
Vapaa lintu virkkoi: ”Laula minulle, armaan metsämaan lauluja!”
Häkkilintu sanoi: ”Istu vierelleni, tahdon opettaa sinulle opittuja.”
Metsälintu liversi: ”Ei, ah ei! Lauluja ei opita.”
Häkkilintu sanoi: ”Sen pahempi minulle, en taida metsämaan lauluja”.
Suuri on heidän lempensä kaukomieli, mutta he eivät voi koskaan lentää siivetyksin.
Häkin telkien läpi katsovat he ja turha on heidän toivonsa tutustua.
He lyövät siipiään kaihoten ja laulavat: ”Tule lähemmä, lemmittyni!”
Vapaa lintu liversi: ”En voi, pelkään häkin suljettua ovea.”
Häkkilintu kuiski: ”Ah, siipeni ovat voimattomat ja kuolleet”.
-Puutarhuri, Rabindranath Tagore, suom. Eino Leino-
Vastaa