Ensimmäinen kevätpäivä jää vielä väreilemään yllä pihan.

Pieni talvilintu livertää uusin äänin, uupumatta ihan.

Hopealta kuori oksienhohtaa hämyn tihetessä hiukan.

Keveä on ilma hiljainen.

Kaikki aarteet elämäni niukan,

kaikki armo, minkä ikänään sydän omisti,

lie läsnä tässä:

valossa, mi kätkee hymyään,

sädehuntuisessa hämärässä.


-Saima Harmaja-