MUISTAN

Huoneessani himmeässä

muistan, kuinka pilvet loisti

syvin sinivärein kerran

hämärtyissä maan.

Mutta tuuli pilvet poisti

voimakas, ja tähdet Herran

säteilivät pimeässä

iltaan valtavaan.

Muistan suviruskon loimun,

muistan aamun helmisateet,

muistan kukkaniityn huuman

suvi sylissään.

Muistan ihollani kuuman

päivän suudelman ja kateet

kaislat, kun ne vitkaan soi mun

soutaa selkeään.

Armas aalto mua kauloi

syvyyksissä sädeleikin;

kaiken taivaan kullan, sinen

vilvoittuen näin.

Lasihuiluin rastas lauloi –

Sitten syksy minut veikin

loppumaton, lopullinen,

seinäin taakse jäin.

-Saima Harmaja- 1937