Kuukausi: elokuu 2012

Sydämelläni, jossa on onni
ja tuska vierekkäin,
sadun ihmeellisen saaren
minä, uneksija, näin.
Sen kaunista rantaa kiersi
vesi kirkas unelmain,
ei läikkyen lakkaamatta,
vaan kuvastellen vain.

Se kuvasti ihanasti
puut tummaan syvyyteen,
ei syöksynyt rantaan asti,
sen kukkia riistääkseen.
Ja valoa hohtivat hellää
terät kaikkien kukkasten,
kuin hohtaa puolisoiden
hymy syvä, yhteinen,
ja puissa uhkuivat silmut
vain onnea kipeää,
kuin rikasta äidinrintaa
voi maito kivistää.

Oli satua vain ja unta
ja totta puolittain
koko saarivaltakunta,
pesä sylissä unelmain.
Ja ikäni kaiken kiitän,
sen että kerran näin –
sydämelläni, jossa on tuska
ja onni vierekkäin.

– Aale Tynni-

Jälkeenpäin

Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
– ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.

– Ei mikään voi kuolla,
ei kukat ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,
vain silmissä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla rauennut lie. –

Ei mikään kuollut,
et sinä en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä…
Jäi hymyily surullinen.

–  Aila Meriluoto-