Niin kauvas kuin silmä kantaa
 sua yksin, yksin ma näin,
 niin kauvas kuin aatos antaa
 olet ollut mun mielessäin.

En muista ma päivää, en yötä,
 jona ollut et muistossa mun,
 en tehnyt ma tekoa, työtä,
 jota tehnyt en tähtesi sun.

Sinä annoit oikean, väärän,
 sinä ohjasit eloni tien,
 sinä määräsit matkani määrän
 ja sun kanssani sinne ma vien.

Ja kun perillä ollaan me milloin
 ja jos kaikki ei mielestäs
 ois siellä niin hyvää silloin –
 niin syyttäös itseäs!

– Eino Leino –